Tänä päivänä urheiluseuroissa liikunnan ja kilpaurheilun osuus kasvaa ja samanaikaisesti

nuorten vapaa-ajan liikkuminen ja liikunnan kokonaismäärät vähentyvät. Tämä lisää merkittävästi rasitusvammojen riskiä, jotka käsittävätkin nykyään melkein puolet lasten ja nuorten

liikuntavammoista.

Näihin rasitusvammoihin kuuluu myös viime vuosikymmenien aikana lisääntyneet selkärangan rasitusmurtumat.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda tietoisuutta nuorten selkärangan rasitusmurtumista,

niiden synnystä, oireista, ennaltaehkäisystä sekä etenkin kuntoutuksen tärkeydestä

murtuman hoidon aikana.

Selkärangan rasitusmurtuma

Selkärangan rasitusmurtuma voi kehittyä mihin nikamaan tahansa. Useimmiten murtumia

havaitaan kuitenkin enemmän lannerangan alimmilla nikamilla (L4-5), mihin kuormitus

liikkeiden aikana on voimakkainta.

Murtuma kehittyy lannenikaman takakaareen joko tois- tai molemminpuolisena. Murtuman diagnoosi varmistetaan magneettikuvantamisella ja siihen viittaavia löydöksiä ovat rasitusosteopatia, rasitusmurtuma (spondylolyysi) ja siitä johtuva nikaman siirtymä (spondylolisteesi).

Rasitusosteopatialla tarkoitetaan murtuman esiastetta, jolloin kuvantamisella murtumalinja

ei ole vielä kehittynyt, mutta nikamakaaressa näkyy jo turvotusta ja luun aineenvaihdunta

on heikentynyt. Rasitusmurtumassa murtumalinja näkyy jo kuvantamisella.

Hoitamattomana molemminpuolinen murtuma voi johtaa nikaman siirtymään. Siirtymässä nikama liikkuu eteenpäin suhteessa alempaan nikamaan tai ristiluuhun ja voi hermon puristuksen kautta aiheuttaa säteilyoiretta ja kipua alaraajoihin. Vaikeimmat nikaman siirtymät voivat vaatia leikkaushoitoa, mutta suurin osa murtumista pystytään kuitenkin hoitamaan konservatiivisin menetelmin, eikä leikkaushoitoa tarvita.

Syyt

Taustalla on yleensä liian yksipuolinen harjoittelu sekä harjoitusmäärien liiallinen kasvu. Myös urheilijan äkillisellä pituuskasvulla on todettu olevan vaikutusta murtuman syntyyn. Kasvuikäinen nuori saattaa vuositasolla kasvaa jopa yli kymmenen senttiä, jolloin vartalon mittasuhteet muuttuvat, eikä lihakset ja nivelsiteet pysy luurakenteiden kehityksessä mukana. Tämä voi johtaa nuoren urheilijan heikentyneeseen liikkuvuuteen, liikkeen hallintaan sekä lihasepätasapainoon.

Murrosiän kasvupyrähdys onkin rasitusmurtuman näkökulmasta riskialttiimpia ajanjaksoja, koska harjoittelusta tulee yksipuolisempaa sekä tavoitteellisempaa.

Erityisen alttiita lajeja vamman syntyyn ovat jalkapallo, jääkiekko, voimistelu, luistelu sekä

yleisurheilu. Nämä lajit aiheuttavat selkärangalle toistuvaa taivutusta, kiertoa sekä iskutusta.

Oireet

Lannerangan rasitusmurtumassa oireilu voi aluksi olla lievää. Murtuma voi myös olla oireeton ja vanha murtuma selviää myöhemmällä iällä magneettikuvista jonkun muun vaivan kuvauksen yhteydessä. Kipu oireilee alussa rasituksen yhteydessä ja sen jälkeen, mutta seuraavana päivänä kipu voi olla poissa.

Pidempiaikainen murtuma johtaa lisääntyvään kipuun ja se voi estää jo harjoittelun. Yleensä tässä vaiheessa murtuma saattaa aiheuttaa jo leposärkyä ja vaikuttaa yöuniin sekä arkielämään.

Kipu kohdistuu alaselän alueelle ja voi säteillä kipuna ja tiukkuuden tunteena pakaroiden sekä takareisien alueelle. Kivuliaimpia liikesuuntia ovat yleensä alaselän taaksetaivutus sekä kierrot.

Hoito ja kuntoutus

Rasitusmurtuman diagnoosin jälkeen lääkäri määrää yleensä 4–8 viikon liikuntakiellon ja tarvittaessa alkuvaiheessa voidaan käyttää tukiliiviä, vaikka tutkimuksissa onkin havaittu nuoren urheilijan parantuvan hyvin ilmankin.

Lajiin paluu tapahtuu keskimäärin 3–6 kuukauden kuluttua, riippuen murtuman vakavuudesta ja kuntoutuksen etenemisestä.

Alaselän rasitusmurtuma ei estä harjoittelua. Se estää usein lajinomaisen harjoittelun liikuntakiellon ajaksi. Tuona aikana on kuitenkin mahdollista parantaa lajille tarpeellisia fyysisiä ominaisuuksia.

On kuitenkin tärkeää aloittaa kuntoutusjakso mahdollisimman nopeasti diagnoosista. Kuntoutusohjelma räätälöidään aina yksilöllisesti nuoren kanssa. Vastaanoton yhteydessä pyritään selvittämään, miksi vaiva on syntynyt. Tämä on tärkeää, koska kuntoutusohjelma pystytään suunnittelemaan turvallisesti asiakkaan kehonhallinnan tai voiman heikkouksien ympärille ja niitä vahvistamaan, jotta nuori urheilija olisi valmiimpi lajiin paluuseen kuntoutusjakson jälkeen.

Kuntoutusjakson on oltava nousujohteinen rasituksen suhteen ja kiputuntemuksia seurataankin tarkasti jakson aikana varsinkin liikuntakiellon ajan, jotta murtuma parantuu täydellisesti.

Kuntoutusjakson ja liikuntakiellon alkuvaiheessa vältetään selkärangan iskutusta sekä rasitusta varsinkin kipua aiheuttaviin liikesuuntiin. Harjoitteet ovatkin ensimmäisinä viikkoina enemmän makuuasennossa tapahtuvia ja usein vettä hyödynnetään elementtinä vesikävelyn tai vesijuoksun merkeissä.

Liikuntakiellon päättymisen jälkeen kuntoutus jatkuu nousujohteisena laitteisiin, toiminnalliseen vaiheeseen sekä lajinomaiseen harjoitteluun mahdollisuuksien mukaan.

Kuntoutuksen tavoitteena on antaa selkärangan alueelle tarvittava kuormituskevennys murtuman luutumiseen sekä saada urheileva nuori fyysisesti parempaan kuntoon, kuin mitä hän oli tullessaan ensimmäiselle käynnille.

Pohdinta

Selkärangan rasitusmurtuma voi olla kova pala kasvavalle ja urheilevalle nuorelle. Onkin tärkeää, että kuntoutusprojektissa kuntouttaja, vanhemmat sekä valmentajat ovat nuoren tukena ja apuna, jotta murtuma paranee ajallaan ja turvallisesti.

Osteopaatin tai fysioterapeutin luomaa ohjelmaa tulee noudattaa ja kaikkea ylimääräistä harjoittelua tulee välttää, mitä ei ole käyty läpi yhdessä.

Kuntoutuksen aikana on myös hyvä ottaa huomioon nuoren henkinen hyvinvointi sekä sosiaalisen elämän heikentyminen. Kuukausien tauko rakkaasta harrastuksesta voi olla raskas ajanjakso ja tämän takia kuntouttava harjoittelu on hyvä viedä mahdollisuuksien mukaan tuttuun ympäristöön. Varsinkin joukkuelajin harrastajille on tärkeää päästä tekemään kuntoutusharjoitteita joukkueen yhteisiin tapahtumiin ja näkemään joukkuekavereita, vaikka ei vielä pääsisikään osallistumaan ryhmäharjoitteluun. Tällöin valmennus pysyy paremmin tietoisena kuntoutuksen aikatauluista, eikä nuoren sosiaalinen elämä kärsi kuukausien taukoa.

Liikuntakiellon alkuviikkojen jälkeen rangan kipu voi olla normaaliarjessa hävinnyt kokonaan ja tämä ajanjakso onkin yleensä riskialttein murtuman luutumisen suhteen. Selän ollessa suhteellisen kivuton, nuori voi kokea selän olevan kunnossa ja mieli tekee takaisin harrastuksen pariin. Murtuman rasittaminen tässä vaiheessa voi kuitenkin johtaa vaivan pitkittymiseen sekä pahenemiseen.

Mitä aikaisemmin murtuma havaitaan, sitä lyhyempi kuntoutusjakso on. Urheilevan nuoren vanhemmille sekä valmentajille on hyvä tiedostaa vaivan oireista, jotta he osaavat ohjata nuoren mahdollisiin tutkimuksiin aikaisessa vaiheessa.

Kasvavan nuoren pitkäaikainen selkäkipu ei ole ikinä normaalia ja yli kaksi viikkoa kestäneet alaselän kivut tulisi aina käydä tutkituttamassa alan asiantuntijoilla. 47 % nuorten selkäkivuista onkin todettu olevan rasitusmurtumia.

Selkärangan rasitusmurtuman uusiutumisprosentti on jopa 25 %. Tämän takia rasitusmurtuman kuntoutus on tärkeää osaavalla kuntoutusalan ammattilaisella, jotta kuntoutusharjoitteilla nuori pääsee fyysisesti siihen kuntoon, että se ehkäisee rasitusmurtumia myös tulevaisuudessa.

Teemu Lagerström

Ortopedinen Osteopaatti ja fysiikkavalmentaja

HE FYSIO