Oletko koskaan kuullut sanontaa: ’’Suomi on jyrkkien mäkien maa’’? Hyvä, koska sellaista sanontaa ei ole. Se ei silti tarkoita, ettei juoksulenkeillä tulisi mäkisiä osuuksia eteen.

Juoksutekniikasta puhutaan nykypäivänä paljon. Usein tekniikan kehittäminen keskittyy enemmän

tasaiselle alustalle, eikä mäkiosuuksiin kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Ylämäissä väärä tekniikka väsyttää lihaksia kuitenkin enemmän ja onkin tärkeää muistaa, että juoksun pitää jatkua ylämäen jälkeen ja väsyneillä jaloilla nopeuden lisääminen on haastavaa.

Yleisin virhe ylämäkijuoksussa on harppova askel. Ylämäen alkaessa tasaisen osuuden jälkeen askeleen

pituus ei juurikaan muutu ja ylämäessä juoksu näyttääkin enemmän loikkimiselta. Liian pitkä askel kuluttaa energiaa ja lihasten maitohappopitoisuus kasvaa, vaikka juoksu mäessä saattaakin tuntua vauhdikkaalta. Myös ylävartalo nojaa taaksepäin, jolloin lihakset tekevät ylimääräistä työtä ja mäet tuntuvat aina raskaalta.

Ylämäkijuoksussa tekniikka muuttuu tasaiseen verrattuna. Juoksuasennon tulee olla enemmän etukenossa, askelpituus lyhenee, askelluksen painopiste enemmän päkiöille, polvet nousevat korkeammalle sekä kädet rytmittävät vahvasti askelluksen mukana. Myös ylämäissä niin kuin tasaisellakin, askelluksen tulee osua kehon alle, jotta tuotettu energia suuntautuu eteenpäin.

Ennen mäkeä on hyvä ottaa kevyt spurtti ja tekniikan avulla pyrkiä pitämään vauhti ylämäen yli. Askelluksen tulisi pysyä lyhyenä, nopeana ja voimakkaana.

Ylämäkijuoksuharjoitteiden tulisi olla säännöllisesti mukana juoksulenkeillä. Mäki voi olla aluksi olla

loivemmasta päästä, mutta juoksuvetojen tulisi olla 30–60 sekunnin pituisia. Vedon jälkeen alamäet voi hyödyntää kevyemmin sykkeiden laskemiseen ennen seuraavaa vetoa.

Vaikka saliharjoittelu on tärkeää juoksijoille, mäkijuoksu on paras juoksuvoiman kehittäjä.